Minä sinua vaan

Vaikka alkusyksyssä onkin jotain maagista ja rauhoittavaa, kuten värjäytyvät puiden lehdet ja sateiset, hämärtyvät illat, en silti fanita mitenkään kauheasti syksyä. Enkä varsinkaan loppusyksyä.
Viime lokakuun loppu on kuitenkin minulle merkittävä, tarkalleen ottaen 28.10.2016, sillä avopuolisoni kosi minua tuolloin.<3

Sinänsä kosinta ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olimme puhuneet kihloihin ja naimisiin menosta oikeastaan jo seurustelun alkupuolelta saakka ja viime kesänä sekä syksyllä aiheesta puhuttiin yhä enemmän, mm. siitä puhuimme, että millaisen kihlasormuksen haluaisin ja millaiset häät olisivat unelmien häät. Se tuli kuitenkin yllätyksenä, että juuri tuo perjantai 28.10. olisi meidän kihlapäivä.

Se päivä ei ollut mitenkään kaunis, vettä satoi kuin pasuunan suusta ja muistan itseasiassa olleeni kovin väsynyt. Markus kuitenkin ehdotti, että jos mentäisiin syömään Raatihuoneen kellariin, että hän maksaisi koko lystin. Tottahan minulle aina ulkona syöminen sopi, joten pistin itseni kuntoon ja lähdettiin kaupungille. Raatihuoneen kellarissa syötiin kolmen ruokalajin päivällinen ja sitten kun olimme lähdössä, ulos päästyämme Markus polvistui eteeni siinä sateisessa harmaudessa ja kysyi minua vaimokseen. Ei paljoa kolea sadesää enää siinä kohtaa haitannut ja onnesta soikeana vastasin kyllä! Leveän hymyn kanssa palasimme kotiin Kultajousen kautta ja haimme vielä Markukselle oman sormuksen, sillä hän ei ollut uskaltanut hankkia vielä itselleen sormusta, jos vastaankin kieltävästi (mitä ihmettä höpsö!?!). Seuraavana päivänä olikin sitten meidän halloween-bileet ja päätettiin, että kaikki paikalle tulevat saavat olla etuoikeutettuja kuulemaan tästä meidän uutisesta ensimmäisenä kuohuvan äärellä. ;)

<3

Edellisen kerran kun kihlauduin, emme pitäneet mitään kihlajaisia. Nyt halusin toimia toisin ja koska se oli ookoo myös Markukselle, järjestimme kihlajaiset. Kyse ei ollut mistään isoista pirskeistä, vaan ihan vain kakkukahveista, joissa meidän perheemme pääsisivät hieman tutustumaan toisiinsa, eli ystäviä emme kutsuneet kihlajaisiimme lainkaan. Tein itse kaikki tarjottavat ja ihan mukavasti kihlajaiset sujuivatkin.

Koska ollaan molemmat koiraihmisiä ja huonon huumorintajun omaavia, emme tyytyneet mihinkään kyyhkysiin ja sydämiin kihlajaiskutsuissamme, vaan laitoimme tällaiset kutsut menemään. :D 

Tarjoiluja: täytekakkua, kinkku-aurajuustokierteitä ja suklaapikkuleipiä

Kakussa oli mango-passiontäyte ja tuo violetiksi värjätty päällys oli valkosuklaakreemiä

Urpo ja Turpo <3

***

Joulukuun alussa kävimme ottamassa kihlakuvat, jotka kuvasi taitava Tuomas Saari.

Halloween-tunnelmaa

Hassua kyllä, olen huomaamattani onnistunut järjestämään noin kerran kuukaudessa jonkinlaiset illanistujaiset. Syyskuussa vietettiin rapujuhlia, lokakuussa pidin halloween-teemaiset iltamat ja joulukuun alussa olisi tarkoitus viettää pikkujouluja.

Tänä syksynä innostuin järjestämään halloween-bileet ja jopa kiertelin kauppoja ostellen hieman koristeita tätä varten. Edellisen kerran pidin halloween-teemaiset illanvietot 2014 ja joku saattaa ehkä muistaakin miten silloin kaivertamalleni kurpitsalle kävikään: joku iloinen halloweeninjuhlija otti ja vei sen mukanaan meidän porraspielestä halloweenin aattona!

Tällä kertaa ei tarvinnut moista pelätä, kun säilytin kurpitsaa sisällä ja eipä sama pääsisi muutenkaan toistumaan kun nykyään asustellaan kerrostalossa. Muuten meinasi huono tuuri kuitenkin juhlimista varjostaa, kun alkoi näyttää siltä ettei juuri kukaan pääse paikalle, vaikka illasta hyvissä ajoin ilmoiteltiinkin ihmisille. Loppujen lopuksi porukkaa tuli paikalle kuitenkin sen verran, että en joutunut yksin kaikkea boolia juomaan. ;)

Toiveena oli teeman mukainen pukeutuminen, eli siis toivottavaa oli halloween-henkinen asu ja sainkin iloisesti yllättyä: kaikki olivat tätä toivetta kunnioittaneet! Itse päädyin dia de los muertos-tyyppiseen meikkiin kun en jaksanut alkaa sen enempää laittamaan rahaa asuun. Tein vielä uhkarohkean ratkaisun ja tein halloween-maskeeraukseni kylmiltään, ilman sen kummempia etukäteisharjoitteluita. Siihen nähden olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, kun eipä maskeeraustyyppisestä meikkauksesta minulla juurikaan kokemusta ole. Ja kyllä sitten kaupungillakin jokunen kehu tuosta lookista tuli, eli ilmeisesti näytin sopivan karmealta. :D

Kuvaussessioita kesältä

Kesällä otettiin muutaman kerran kuvia miehekkeen kanssa ja ajattelin koota ne tähän omaksi postauksekseen.

Kesä tuli, kesä meni

Mikäs tässä, kesäpostausta marraskuussa kirjoitellessa, heheh.

Juu tosiaan, ei kauheasti ole tullut oltua aktiivinen täällä blogin puolella. Välillä on aikoja kun menen aivan kuin jossain sumussa ja hyvä kun kykenen nousemaan sängystä ylös, syömään ja pistämään pääni välillä tuonne ulkomaailmaan. Sitten taas kun on energisempiä vaiheita, aika humahtaakin melkoista vauhtia eteenpäin. Ei siinä, itse en ota mitään paineita tästä blogin kirjoittelusta, koska tämänhän tuleekin olla sellaista mukavaa ajanvietettä eikä mitään pakkopullaa. Kirjoittelen silloin kun inspiraatio kirjoittamiselle löytyy.

Tosiaan pitkän tauon jälkeen ajattelin aloittaa kertomalla tästä kesästä. Viime kesä tuntui alkaneen jotenkin hirvittävän salakavalasti. Lieneekö vika omassa virkeystilassa vai missä, mutta yhtäkkiä sitä vain havahtui siihen, että luonto on puhjennut kukkaan, aurinko paistaa ja on lämmin. Oikeastaan yhtä yllättäen kesä sitten loppuikin -vieläkin harmittaa kun kesän päättyminen tapahtui kuin seinään ja ykskaks alkoivat kylmät ilmat, sen sijaan että syksyn viileyteen olisi siirrytty asteittain.

  Toukokuu

Keväällä vietettiin tuparit isän hautajaisten jälkeen ja laitettiin kotia kuntoon hankkimalla uusi sohva sekä makuuhuoneeseen vaatekaappi. Vähän fiilisteltiin rapujuhliakin siinä Euroviisuja katsellessa pakasterapuja syöden. Juhlittiin myös tulevan anoppini kuuskymppisiä ja leipasinpa hänelle kakunkin.

         

                                                                             

Kesäkuu

Kesäkuun kohokohta oli ehdottomasti juhannus, jolloin teimme avokin kanssa ensimmäisen yhteisen ns. oikean lomamatkan ja menimme laivalla Turusta Tukholmaan. Ja koska eihän mikään mene kuin Strömsössä minun elämässäni, tulin tietenkin reissussa kipeäksi ja laivalla yön aikana minulle nousi älyttömän kova kuume! Siinä sitten se yö vietettiin kuumeessa vuoronperään hytisten ja hikoillen. Jostain kummasta sain seuraavana päivänä kuitenkin voimia ja raahauduin lounasbuffettiin jonka olimme jo etukäteen maksaneet. Ruuan myötä olo koheni entisestään ja iltapäivällä pystyin jo menemään laivan kannellekin hetkeksi aurinkotuolille lekottelemaan! Kaikenkaikkiaan reissu oli kiva, syötiin ja juotiin hyvin ja ennen kaikkea nautittiin toistemme seurasta ja hienoista maisemista. Ehdottomasti aion toistekin mennä Viking Gracelle.

Heinäkuu

Heinäkuussa mieleenpainuvimpia juttuja oli kauan haaveilemani tassutatuoinnin ottaminen nilkkaan, Pori Jazzit, lukuisat uimareissut Yyteriin, grillailureissut Kallossa, ensimmäisen yhteisen vuosipäivän viettäminen rakkaan kanssa ja koiravahtina olo kotopuolessa viikon verran kun äiti ja siskoni olivat reissussa.

Elokuu

Ei voi ainakaan sanoa, että kesä olisi muuttunut loppua kohti tylsäksi. Elokuussa repäistiin avokin kanssa ja lähdettiin Särkänniemeen päiväksi. Minulle se oli ensimmäinen kerta huvipuistossa seitsemään vuoteen! Oli kyllä huisin hauskaa käydä kaikenmaailman kieputtimissa pitkästä aikaa ja uskallettiin jopa uutuslaitteessa, X:ssäkin käydä! 

Yhtenä viikonloppuna lähdinkin sitten siskoni kanssa Turkuun viettämään viikonloppua meidän ystävämme luokse. Käytiin kokeilemassa Room escapea ja tämä olikin minulle ensimmäinen kerta. Emme kuitenkaan päässeet valitettavasti rajatun ajan puitteissa ulos huoneesta. Oli silti jännittävää käyttää pitkästä aikaa oikein kunnolla aivonystyröitään ongelmanratkaisutehtävissä. Siitä sitten jatkettiin Kupittaanpuistoon, jossa oli menossa Aurafest. Tarkoitus oli vain piipahtaa alueen ulkopuolella, kunnes ystävieni kovan painostuksen uhrina tein jotain, mitä en olisi ikinä kuvitellut tekeväni: hyppäsin benji-hypyn! Jep, minä, kunnon korkeanpaikankammoinen! Homma lähti siitä kun huomasin sen benjihyppy-nosturin ja totesin ääneen, että eikai tuo ole se mitä luulen. Ystäväni siitä innostui ja tarttui minua hihasta ja lähti määrätietoisin askelin viemään minua paikanpäälle. Siinä hän sitten tiedusteli paljonko hyppy kustantaa ja aloin hieman innostua jo asiasta. Pikku ongelmakin ilmeni: maksaa pystyi ainoastaan käteisenä, eikä minulla ollut käteistä mukana. Ystäväni ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan lupautui lainaamaan rahat hyppyyn toisen ystävämme kanssa. Ja niin sitä yks kaks oltiinkin nosturissa menossa kohti 65:n metrin korkeutta samalla kun Tungevaag & Raaban soitti lavalla! 

Luulisi, että ei 65 metriä ole niin mahdoton etäisyys, mutta uskokaa pois, ylöspäin mentäessä ja ennenkaikkea ylhäältä alas katsottaessa se on helkutinmoinen matka! 

Sain hetken keräillä itseäni ennenkuin uskaltauduin nojaamaan ilmaan ja vielä silläkin hetkellä kun sen tein, en uskonut oikeasti tekeväni sitä! Ja voi sitä huudon määrää! 

Kun putoaminen loppui ja olin köyden päässä pomput pomppinut, laskettiin minut alas ja hetken jalat tärisivät siihen malliin, etten meinannu saada kenkiä jalkaani puettua. Sitten kun syke oli vähän laskenut ja tajusin todella hypänneeni, oli aika voittajafiilis!

Loppukuusta lähdettiin käymään vielä Torniossa jossa miehekkeen sisko perheineen asuu. Siellä viivyimme viikon verran ja pääsinpä toista kertaa kummin rooliinkin, miehekkeen siskon pojalle. :)