Wuhuu ensimmäisestä loman jälkeisestä kouluviikosta on selvitty ja jollain hassulla tavalla olen iloinen että tämä minun hyperaktiivisuusvaiheeni ei suinkaan ole sen myötä laantunut. Tottakai aamuina, jolloin täytyy nousta ylös kuuden jälkeen on silmien auki saaminen hurjan hankalaa, mutta jotenkin siitäkin on selvitty. Pikemminkin voisin sanoa, että näin viikonloppuna kun ei ole mitään erityisempää tekemistäkään ollut, meinaa pää suorastaan hajota siihen tekemättömyyteen.
Kokoajan on sellainen fiilis, että tekisi mieli tehdä sitä ja tätä eikä vain istua paikallaan. Esimerkiksi olen tässä jo useana viikonloppuna kaivanut leivinlaudan esille ja tehnyt juustosämpylöitä, eikä ainakaan kotiväki ole tästä harrastuksestani valittanut :D
Hieman mielessä pyörii toki pelko siitä, että kun nyt olen jokusen viikon jaksanut suhtautua kaikkeen joko neutraalisti tai positiivisesti, että koska taas tapahtuu täyskäännös, enkä osaa muutakuin hönttyillä jokaisesta vastoinkäymisestä. Epäilisin silti, että asioihin kevyemmin suhtautuminen on helpompaa tällä hetkellä koska ei ole samanlaisia mielialaa kuormittavia tekijöitä, joita viime vuonna tähän aikaan oli.
Olisi kyllä melkoisen ihanteellista sinnitellä kevääseen asti tällä positiivisen energian voimalla, koska yleensä tämä talviaika on minulle äärettömän vaikeaa -samoin kuin syksykin.
Olen myös aivan intona jo talvilomasta, koska sille ajankohdalle on sovittuna kaikenmoista jännittävää, mm. tiedossa on reissu Helsinkiin, jonne en olekaan eksynyt yli vuoteen. Kiva päästä näkemään taas muitakin maisemia. Mutta lisää kaikesta tuosta jännittävästä sitten myöhemmin ;)
