Viimeisiä viedään.

Vuoden viimeiset päivät ovat käsillä ja kaikkea tässä vuoden aikana onkin ehtinyt tapahtumaan. Lähinnä eteen on tullut melkoisesti enemmän vastoinkäymisiä peräjälkeensä, mitä aiempina vuosina, mutta myös hyviä asioita on tapahtunut. Olen muun muassa tutustunut suureen määrään mitä ihanimpia ihmisiä ja sompaillut lukion jälkeen koulusta toiseen löytääkseni sen oman juttuni. Ehkä jollain kierolla tavalla voisin silti sanoa, että olen oppinut kestämään asioita aivan toisella tavalla tämän vuoden ansiosta.

Joulu meni melkoisen perinteisissä merkeissä, jos ei nyt lasketa mukaan tapaninpäivän helvetillistä myrskyä ja sähköttömyyttä, josta saimme "nauttia" yli vuorokauden. Ei enää koskaan sellaista koettelemusta kiitos!
Tänään oli meidän tanssiryhmän esiintyminen, mikä oli melkoisen outo kokemus pitkästä aikaa, kun siitä on useampi vuosi kun olen viimeksi ollut jossain tanssiesityksessä mukana. Ja tottakai, aina voisi paremmin mennä -erityisesti tietyissä asioissa perfektionisti kun olen.

Parin päivän päästä tiedossa on uuden vuoden bileet, joita ollaan järkkäilty. Tässäkin asiassa taitaa iskeä viime hetken paniikki, jos kaikki ei suju niin kuin pitäisi: vihaan yli kaiken sitä, jos suunnitelmat kusevat ja siksi äärimmäisen harvoin jaksan nähdä vaivaa ollakseni se, joka niitä bileitä järjestää. Mutta toivon mukaan kaikki menee superhyvin siihen nähden, mitä asiat voivat mennä jos samassa paikassa on useampi ihminen, alkoholia ja pari muuttujaa. Ja eiköhän sieltä kuvamateriaaliakin sitten ole tulossa!

Tähän loppuun hieman jotain kuvia tältä päivältä, kun olimme ulkona kuvailemassa med syster.

Kuulumisia.

Viikot ovat taas kuluneet siihen malliin, että toisaalta toivoisin vain joululoman alkavan ja toisaalta taas pelkään, että kun loma alkaa, kyhjötän vain kotona saamatta mitään aikaseksi kun olisi mahdollisuus tehdä kaikkea.
Viime viikonloppuna tuli oltua kaverin synttäreillä ja olihan se kiva taas päästä pitkästä aikaa tuulettumaan, varsinkin kun yleensä itse olen se joka on kuskin roolissa, on mukava välillä jättää tuo kuskaamispuoli jollekkulle kavereista.

Mitään sen ihmeempiä tässä ei olekaan tapahtunut, lähinnä olen ihmetellyt maailman menoa ja kironnut näitä talvisia autoilukelejä, kuten esimerkiksi tänään kun tulin tanssiharkoista oli näkyvyys todella hyvä: lunta sataa vaakatasossa, pyyhkijät laulavat täysillä, pitkillä valoilla ei näe mitään pimeällä tiellä ja aurauskeppien avulla sai suunnistaa siinä metrin näkvyydessä, että missä tie menee. Alkoi olla jo hieman epätoivoinen olo kun oli sitä hädin tuskin 40km/h körötellyt 14 kilometriä kotiin. Kauhulla odotan noita aamuja, kun keli on samanmoinen ja kouluun täytyisi lähteä ajelemaan.


















Koska olen ollut varsinainen laiskamato aktiivisen elämän suhteen, voisi tähän blogimerkinnän loppuun lisätä pienimuotoisen kuvapläjäyksen perjantailta, jotta voin todistella omistavani sitä paljon puhuttua sosiaalista elämääkin ;)

                              

Tuksuja ja tumuja.

Tuli sitten eilen oltua viihteellä taas pitkästä aikaa. Lähdettiin porukalla katsomaan Tuksun keikkaa Kankaanpäähän ja eiköhän siitä melkonen reissu kehkeytynytkin. Mukaan mahtui epämääräisiä keskustelunaiheita, pähkähulluja tempauksia ja mitä loistavinta seuraa! Ja tosiaan, tulihan se Tukiainenkin sitten nähtyä pikaisesti.

Sanon suoraan mitä aattelen

..ja koska teen sen omalla henkilöllisyydelläni, oikeuttaa se minun arvostelemiseeni.

Rakastan provosoivia tekstejä, kuten moni blogiani lukeva on varmaankin huomannut. Teksti pienellä satiirilla maustettuna on vain paljon mielekkäämpää luettavaa, verrattuna niihin kuolemanvakaviin puujalkavalituksiin.

Jotkut ovat saattaneet jopa lukea galleriasta blogistani löytyvän ragetuslistani, johon olen listannut kaikki maailman ärsytyksenaiheet, joita mieleeni oli tullut. Julkaistuani tuolloin kyseisen tekstin, sai se  aikaan melkoisen haloon. Sain kasapäin ihmisiltä kommenttia niin karppaukseen, tatuointeihin, kuin turhanpäiväsiin blogimerkintöihin liittyen. Suurin osa noista kommenteista oli kirjoitettu tyyliin "katsopas itseäsi vain", "paraskin puhumaan", "itselläsikin on yhtä mielikuvituksettomia tatuointeja", "eikös tämä kirjoitus sitten ole turha". Tuolloin tuli jälleen todistettua, miten jos kirjoittaa omalla henkilöllisyydellään, toisin sanoen ei piiloudu anonyymiyden taakse, saa kirjoittaja melkoisen määrän kylmää vettä niskaansa. Kyllä, minulla on pokkaa kirjoittaa asioista omana itsenäni ja ei, en ole koskaan väittänytkään olevani jotenkin noista ärsytyksenaiheista poikkeava! Mielenkiintoista vain on, että näin ihmiset automaattisesti olettavat -vaikkei sitä missään ole koskaan lukenutkaan! 

Pääsyy siihen miksi loppujen lopuksi henkilökohtaisesti rakastan suorasukaisen provosoivia tekstejä on yksinkertaisesti se, että tässä pullamössöyhteiskunnassa on näemmä edes jokin väylä herättää ihmiset siitä zombiemaisesta koomastaan, jossa he elävät ja jossa ei heidän mielestään ole mitään korjattavaa tai parannettavaa. Joka kerta kun saan jonkun sanomaan sittenkin mielipiteensä ääneen, on se minulle todiste siitä, että taktiikkani toimii ja samalla todistaa sen, ettemme eläkään niin täydellisessä maailmassa, missä nämä flegmaattiset ihmiset ehkä uskovat elävänsä.

Ja loppuun kuvapläjäys tästä helvetin täydellisestä akasta, joka allekirjoittaa mielipiteensä vaikka kuinka se yleistä paheksuntaa ja itkua aiheuttaisikin. Valitettavaa? Antaa palaa vaan ;)

Where is the snow?

Talvikammoisena ihmisenä pitäisi kai iloita kun pakkasta ei olekaan sitä 30 astetta, eikä tarvitse rämpiä tuolla polven syvyisessä hangessa. Koska olen nainen, en tietenkään ole tyytyväinen vaikkei näin olekaan.
Kelloja on siirretty, jonka seurauksena aamulla pitäisi jaksaa herätä paremmin, mutta auta armias kun pimeys tuleekin jo kolmen jälkeen päivällä: kun pääset koulusta kotiin, on olo yhtä naatti kuin aina ennenkin.
   Eikä unohdeta tuota ihanaa syyssäätä. Se, joka sanoo että syksy on ihanaa aikaa, on tainnut napata väärät lääkkeet nassuun. Okei, onhan se kaunista vielä lokakuun puoliväliin saakka, mutta kun viimeisetkin kellastuneet lehdet puista ovat tippuneet, on luonto kuin sodan jäljiltä. Kaikkialla on ruskeaa, synkkää, masentavaa likaa ja liejua ja puut ovat kuin vuosiksi kuihtumaan jääneet luurangot.
   Kaiken huippu arkisista seikoista on autoilu tähän aikaan vuodesta. Ei paljoa auta autonpesuaineet, vahat tai mitkään muutkaan vippaskonstit, kun viimeistään parin ajokerran jälkeen auton pintaa peittää samainen loska ja kura mitä tuli hinkattua pois tuntitolkulla hetki sitten. Kyllä tässä alkaa normaalisti talvea kammoksuvakin toivomaan niitä ensilumia, jotka itseasiassa ovatkin vielä kauniita verrattuna siihen tunteeseen, kun huhtikuun alussa pukkaa vielä viimeisiä lumisateita ja itse toivoo hartaasti, että eikö tämä talvi voisi jo loppua.
  Kylmä ainakin on jo nyt, vaikka mittari onkin vielä plussan puolella, mutta nuo syystuulet ja -sateet kyllä tekevät tehtävänsä. Hyrr.

               Viikonloppuna tuli uutta tukkaakin, kun uskaltauduin vihdoin ja viimein kokeilemaan sitä aina ennen tylsänä pitämääni ruskeaa väriä :)

Hiuskriisiä.

Laitoin vähän galluppia, joten vastailkaa ihmeessä tuohoon kyselyyn ja helpottakaa meikäläistä tämän hiuskriisin suhteen :D

                                               Tässä vähän kaikenmoista tuccaa vuosien varrelta:

Syysloma!

Jepajee, loma alkoi ja sen kunniaksi tuli oltua tänä viikonloppuna reissussa ja kaikenmoista muutakin epämääräistä toimintaa on tullut harrastettua. Hauskaa on ollut, mikä on kai juurikin se pääasia ja oli kiva nähdä taas ihmisiä, joita ei ole tullut sen kummemmin nähtyä viime aikoina.

Mitäpä muuta tähän lisäilemään, tää päivä taitaa kulua leffoja katsellessa ja lojuessa, mikä sopii minulle paremmin kun hyvin eilisen myöhään venyneen kuskeilun jälkeen.

                                                                  Tässä hieman eilisillan kuvasaldoa:

                                                                                         Aww söpöt!

                                                           Biisien raiskaus on kivvaa.

                                                    Näytän muuten vaan vammaselta :D

                                                                 Parkettien partaveitset.

                                                      Niina, mie ja melkosen random käsi!

                                                                               Hurrrjat.

                                                             LaamaNaama feat. Embtzki

Kuulumisia.

Pari päivää tässä vielä jäljellä ja sitten oottaa ansaittu syysloma. Sen kummempia suunnitelmia lomalle ei vielä ole, mitä nyt ollaan viikonloppuna menossa kaverien kanssa yksille ja karaokea laulamaan.
Oon tässä syksyn ankeuden keskellä huomannut myös, että ehkä sittenkin olen jossain määrin materialisti. Nimittäin päiviäni piristää ajatus siitä, että muutama vaatteita sisältävä paketti saattaa tässä lähiaikoina kolahtaa postiluukusta kotiin. Vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi myös tilattua uudet maiharit näiden vanhojen, töissä tuhottujen tilalle. Suolan levitys ei meinaan ole nahkakengille mitään parasta käsittelyä.
Toivon mukaan jossain vaiheessa uutta kuvaa tulee sitten hieman niistä uusista vaatteista, tosin voi olla että jonkun aikaa menee, ennenkuin näin tapahtuu, olen nimittäin taas vaihteeksi hiuskriisin orja. Tämä violetti väri on kulunut aika reippaasti ja se näyttää siltä, niinkuin olisin talvipakkasilla saanut hiukset kuuraan. Mielessä pyörii jos jonkinmoista hiusajatusta. Punainen houkuttelisi, mutta sitä on kaikilla. Toisaalta musta olisi ihanin ja helpoin juuri huolettomuutensa ansiosta, mutta kyllästyn siihen aina parin kuukauden päästä ja ängen jotain muuta väriä sekaan. Ruskeakin voisi olla kiva kun omistan ruskeat silmätkin, mutta vain oikean sävyisenä ruskeana. Ainut mistä olen täysin varma on se, että pitkinä haluan nämä pitää.
Miten vaikeaa voi olla yksi hiusvärin päättäminen? :D
Väriehdotuksia otetaan vastaan!

Syksyisin terveisin,
Eva

Taukoa blogissa joopajoo.

Hyvinhän tämä tauko blogissa etenee kun tänne ajauduin jo nyt kirjoittelemaan hohhoo.
Tää viikko on alkanut ilmeisen kaamosmasennuksen merkeissä kun mitään ei tahdo saada aikaiseksi ja kouluun menokin on meinannut saada aikaiseksi vain paniikkikohtauksia. Mutta kaippa tämä tästä kun saa tuon koulutouhun rutiiniin taas.

Keksin mielestäni loistoaiheen tämän kaamosmasennuksen keskellä tänne blogiin päivitettäväksi, nimittäin ajattelin tehdä listaa asioista jotka minut saavat iloiseksi tai hyvälle tuulelle.
Järjestys nyt on semi random, mutta tällaisista asioista meitsi siis piristyy:

                                                              
                                 1. Meidän Roki-koira

                                          Kuva vuodelta nakki ja kivi, mutta tuo koira on jotain mielettömän tärkeää<3

Kyllä kai se on myönnettävä, että itse olen enemmän koira-, kuin kissaihmisiä. Koirat ovat vain jotain niin vilpitöntä luonteeltaan: kun niitä kohtelee hyvin, ne ovat uskollisia -toisin kuin ihmiset.

                                                          

                                 2.Matkustelu

Ylläolevat kuvat ovat 2010 Lontoon reissulta ja ah, vielä kun joskus pääsisi sinne. Matkustelu on todellakin mieltä avartavaa ja sen avulla oppii arvostamaan ihan toisella lailla kotiseutuakin.

                                                                 

                                   3. Hyvä seura

Voiko tähän mitään sanoa? Ne ihmiset, joiden seurassa kelpaan omana itsenäni ja joiden kanssa vietetty aika on laatuaikaa, ovat jotain parasta.

                             

                                4. Musiikki
      
Black-, death-, industrial-, folk metalia: niistä on Eva tehty. Mikään ei ole mukavampaa kuin tyhjätä ajatuksiaan kunnon musiikkin, tai päästä laulamaan, tai soittamaan kitaraa itse. Musiikki on pienestä pitäen ollut lähellä sydäntäni, eikä eroa siihen näy.

                            5. Kirjoittaminen

Kuten musiikkikin, myös kirjoittaminen on ollut minulle tärkeä tapa purkaa tunteitani. Runoja ja lyriikoita pääasiassa rustatessa saan kieroutuneet ajatukseni parhaiten esiin.

                        6. Tyylimuutokset

Ala-asteen junttivaiheiden ja yläasteen alun teinivaiheiden jälkeen löysin rock-henkisen minäni, jolle tielle olenkin sitten jäänyt. Välissä on käyty vaiheita, jolloin olen miettinyt pitäisikö palata johonkin "helpompaan tyyliin" (lue: massavaateketjujen käyttäjäksi) vai säästää rahaa ja hioa rokkarilookini niin hyväksi kuin mahdollista. Vaiheita joita olen käynyt näiden rajuimpien muutosten sisällä, ovat lisäksi skeittarityyli, lievä skenetyyli, bändäri-hutsu-rokkari, gootteilu ja viimeisimpänä kiehtoisi rockabilly-tyyli. Tiedän etten tule ikuisesti olemaan 19-vuotias ja pikkuhiljaa tyylini saisi aikuistua, mutta en halua miksikään tätimäiseksikään muuttua. Rock- henkisenä ihmisenä aion pysyä ja hail satan.


Lisäksi voisin listata aika-ajoin mieltä  piristäviksi salatut elämät, hyvät leffat, meikkaamisen, hiustenlaiton, shoppailun -mutta jos jatkaisin tuota listaa pidempään, ei loppua tälle tekstille näkyisi, joten ehkä tässä nyt on ytimekkäästi tiivistetty muutamia mieltä piristäviä asioita :)

Your perfect world has been upset.

..And this is the best it's gonna get.

Joku muukin on kirjoitellut tästä kyseisestä aiheesta, nimittäin nykyään blogien valtavasta tulvasta ja kilpailusta kuvista, vaatteista, aihepiireistä jne. Itse aloitin kirjoittamaan blogia yksinkertaisesti siitä syystä, että täällä voisin jakaa kuvia, ajatuksia yms. jotka jollain tavalla liittyvät minuun tai ovat minulle merkittäviä. Kuitenkin nuo motiivit tuntuvat muuttuneen tyhjiksi täällä kaiken blogihekuman keskellä, kun täytyisi yrittää olla jotenkin ajan hermolla kaikesta ja täytyisi jaksaa katsella kaikenmaailman wannabe-gootteja ja muotibloggaajia. En sano olevani gootti, en muodin mukana, tai ylipäätään en näe tarpeelliseksi luokitella itseäni, en edes sano olevani mikään kaunein ihminen tässä maailmassa siitä huolimatta, vaikka täällä julkaisenkin paljon materiaalia omasta pärstästäni. Se on vain sitä kaikkea mitä minä olen. Valitettavasti en näe minulla olevan juuri nyt mitään tarjottavaa tälle blogille, tässä samalla minuutta etsiessäni ja hakiessa sitä oikeaa suuntaa tässä maailmassa. Tästä seuraten ja oman mielenterveyteni tasapainon ylläpitämiseksi lienee parempi pitää pientä taukoa tässä blogin kirjoittamisessa, kunnes visioni ovat jälleen selkiintyneet.

Te armaat lukijat voitte toki hieman vaikuttaa tämän taukoni pituuteen sillä, että jos teillä sattuu olemaan jotain toiveita siitä, mitä haluaisitte täältä lukea, niin ideat ja toiveet ovat tottakai tervetulleita! :)

Translate:
I've been so tired for this competition between other people blogs and trying to stay in fashion or being true gothic, so to keep my own mental health good I think it's better to keep low profile for awhile in my blog, until that time I got more some visions to here and especially while I'm searching myself and that real me in this life. I know I'm not the prettiest woman in this world even I release lot of pics about myself or I'm not trying to be gothic or in fashion, I just am who I am and that's it.

But you readers can influence to my break in this blog with giving some ideas and wishes about what should I write here :)

Loppuun vielä muutama kuva/ few pics in the end