Juu tosiaan, ei kauheasti ole tullut oltua aktiivinen täällä blogin puolella. Välillä on aikoja kun menen aivan kuin jossain sumussa ja hyvä kun kykenen nousemaan sängystä ylös, syömään ja pistämään pääni välillä tuonne ulkomaailmaan. Sitten taas kun on energisempiä vaiheita, aika humahtaakin melkoista vauhtia eteenpäin. Ei siinä, itse en ota mitään paineita tästä blogin kirjoittelusta, koska tämänhän tuleekin olla sellaista mukavaa ajanvietettä eikä mitään pakkopullaa. Kirjoittelen silloin kun inspiraatio kirjoittamiselle löytyy.
Tosiaan pitkän tauon jälkeen ajattelin aloittaa kertomalla tästä kesästä. Viime kesä tuntui alkaneen jotenkin hirvittävän salakavalasti. Lieneekö vika omassa virkeystilassa vai missä, mutta yhtäkkiä sitä vain havahtui siihen, että luonto on puhjennut kukkaan, aurinko paistaa ja on lämmin. Oikeastaan yhtä yllättäen kesä sitten loppuikin -vieläkin harmittaa kun kesän päättyminen tapahtui kuin seinään ja ykskaks alkoivat kylmät ilmat, sen sijaan että syksyn viileyteen olisi siirrytty asteittain.
Toukokuu
Keväällä vietettiin tuparit isän hautajaisten jälkeen ja laitettiin kotia kuntoon hankkimalla uusi sohva sekä makuuhuoneeseen vaatekaappi. Vähän fiilisteltiin rapujuhliakin siinä Euroviisuja katsellessa pakasterapuja syöden. Juhlittiin myös tulevan anoppini kuuskymppisiä ja leipasinpa hänelle kakunkin.
Kesäkuu
Kesäkuun kohokohta oli ehdottomasti juhannus, jolloin teimme avokin kanssa ensimmäisen yhteisen ns. oikean lomamatkan ja menimme laivalla Turusta Tukholmaan. Ja koska eihän mikään mene kuin Strömsössä minun elämässäni, tulin tietenkin reissussa kipeäksi ja laivalla yön aikana minulle nousi älyttömän kova kuume! Siinä sitten se yö vietettiin kuumeessa vuoronperään hytisten ja hikoillen. Jostain kummasta sain seuraavana päivänä kuitenkin voimia ja raahauduin lounasbuffettiin jonka olimme jo etukäteen maksaneet. Ruuan myötä olo koheni entisestään ja iltapäivällä pystyin jo menemään laivan kannellekin hetkeksi aurinkotuolille lekottelemaan! Kaikenkaikkiaan reissu oli kiva, syötiin ja juotiin hyvin ja ennen kaikkea nautittiin toistemme seurasta ja hienoista maisemista. Ehdottomasti aion toistekin mennä Viking Gracelle.
Heinäkuu
Heinäkuussa mieleenpainuvimpia juttuja oli kauan haaveilemani tassutatuoinnin ottaminen nilkkaan, Pori Jazzit, lukuisat uimareissut Yyteriin, grillailureissut Kallossa, ensimmäisen yhteisen vuosipäivän viettäminen rakkaan kanssa ja koiravahtina olo kotopuolessa viikon verran kun äiti ja siskoni olivat reissussa.
Elokuu
Ei voi ainakaan sanoa, että kesä olisi muuttunut loppua kohti tylsäksi. Elokuussa repäistiin avokin kanssa ja lähdettiin Särkänniemeen päiväksi. Minulle se oli ensimmäinen kerta huvipuistossa seitsemään vuoteen! Oli kyllä huisin hauskaa käydä kaikenmaailman kieputtimissa pitkästä aikaa ja uskallettiin jopa uutuslaitteessa, X:ssäkin käydä!
Yhtenä viikonloppuna lähdinkin sitten siskoni kanssa Turkuun viettämään viikonloppua meidän ystävämme luokse. Käytiin kokeilemassa Room escapea ja tämä olikin minulle ensimmäinen kerta. Emme kuitenkaan päässeet valitettavasti rajatun ajan puitteissa ulos huoneesta. Oli silti jännittävää käyttää pitkästä aikaa oikein kunnolla aivonystyröitään ongelmanratkaisutehtävissä. Siitä sitten jatkettiin Kupittaanpuistoon, jossa oli menossa Aurafest. Tarkoitus oli vain piipahtaa alueen ulkopuolella, kunnes ystävieni kovan painostuksen uhrina tein jotain, mitä en olisi ikinä kuvitellut tekeväni: hyppäsin benji-hypyn! Jep, minä, kunnon korkeanpaikankammoinen! Homma lähti siitä kun huomasin sen benjihyppy-nosturin ja totesin ääneen, että eikai tuo ole se mitä luulen. Ystäväni siitä innostui ja tarttui minua hihasta ja lähti määrätietoisin askelin viemään minua paikanpäälle. Siinä hän sitten tiedusteli paljonko hyppy kustantaa ja aloin hieman innostua jo asiasta. Pikku ongelmakin ilmeni: maksaa pystyi ainoastaan käteisenä, eikä minulla ollut käteistä mukana. Ystäväni ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan lupautui lainaamaan rahat hyppyyn toisen ystävämme kanssa. Ja niin sitä yks kaks oltiinkin nosturissa menossa kohti 65:n metrin korkeutta samalla kun Tungevaag & Raaban soitti lavalla!
Luulisi, että ei 65 metriä ole niin mahdoton etäisyys, mutta uskokaa pois, ylöspäin mentäessä ja ennenkaikkea ylhäältä alas katsottaessa se on helkutinmoinen matka!
Sain hetken keräillä itseäni ennenkuin uskaltauduin nojaamaan ilmaan ja vielä silläkin hetkellä kun sen tein, en uskonut oikeasti tekeväni sitä! Ja voi sitä huudon määrää!
Kun putoaminen loppui ja olin köyden päässä pomput pomppinut, laskettiin minut alas ja hetken jalat tärisivät siihen malliin, etten meinannu saada kenkiä jalkaani puettua. Sitten kun syke oli vähän laskenut ja tajusin todella hypänneeni, oli aika voittajafiilis!
Loppukuusta lähdettiin käymään vielä Torniossa jossa miehekkeen sisko perheineen asuu. Siellä viivyimme viikon verran ja pääsinpä toista kertaa kummin rooliinkin, miehekkeen siskon pojalle. :)
