Minä sinua vaan

Vaikka alkusyksyssä onkin jotain maagista ja rauhoittavaa, kuten värjäytyvät puiden lehdet ja sateiset, hämärtyvät illat, en silti fanita mitenkään kauheasti syksyä. Enkä varsinkaan loppusyksyä.
Viime lokakuun loppu on kuitenkin minulle merkittävä, tarkalleen ottaen 28.10.2016, sillä avopuolisoni kosi minua tuolloin.<3

Sinänsä kosinta ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olimme puhuneet kihloihin ja naimisiin menosta oikeastaan jo seurustelun alkupuolelta saakka ja viime kesänä sekä syksyllä aiheesta puhuttiin yhä enemmän, mm. siitä puhuimme, että millaisen kihlasormuksen haluaisin ja millaiset häät olisivat unelmien häät. Se tuli kuitenkin yllätyksenä, että juuri tuo perjantai 28.10. olisi meidän kihlapäivä.

Se päivä ei ollut mitenkään kaunis, vettä satoi kuin pasuunan suusta ja muistan itseasiassa olleeni kovin väsynyt. Markus kuitenkin ehdotti, että jos mentäisiin syömään Raatihuoneen kellariin, että hän maksaisi koko lystin. Tottahan minulle aina ulkona syöminen sopi, joten pistin itseni kuntoon ja lähdettiin kaupungille. Raatihuoneen kellarissa syötiin kolmen ruokalajin päivällinen ja sitten kun olimme lähdössä, ulos päästyämme Markus polvistui eteeni siinä sateisessa harmaudessa ja kysyi minua vaimokseen. Ei paljoa kolea sadesää enää siinä kohtaa haitannut ja onnesta soikeana vastasin kyllä! Leveän hymyn kanssa palasimme kotiin Kultajousen kautta ja haimme vielä Markukselle oman sormuksen, sillä hän ei ollut uskaltanut hankkia vielä itselleen sormusta, jos vastaankin kieltävästi (mitä ihmettä höpsö!?!). Seuraavana päivänä olikin sitten meidän halloween-bileet ja päätettiin, että kaikki paikalle tulevat saavat olla etuoikeutettuja kuulemaan tästä meidän uutisesta ensimmäisenä kuohuvan äärellä. ;)

<3

Edellisen kerran kun kihlauduin, emme pitäneet mitään kihlajaisia. Nyt halusin toimia toisin ja koska se oli ookoo myös Markukselle, järjestimme kihlajaiset. Kyse ei ollut mistään isoista pirskeistä, vaan ihan vain kakkukahveista, joissa meidän perheemme pääsisivät hieman tutustumaan toisiinsa, eli ystäviä emme kutsuneet kihlajaisiimme lainkaan. Tein itse kaikki tarjottavat ja ihan mukavasti kihlajaiset sujuivatkin.

Koska ollaan molemmat koiraihmisiä ja huonon huumorintajun omaavia, emme tyytyneet mihinkään kyyhkysiin ja sydämiin kihlajaiskutsuissamme, vaan laitoimme tällaiset kutsut menemään. :D 

Tarjoiluja: täytekakkua, kinkku-aurajuustokierteitä ja suklaapikkuleipiä

Kakussa oli mango-passiontäyte ja tuo violetiksi värjätty päällys oli valkosuklaakreemiä

Urpo ja Turpo <3

***

Joulukuun alussa kävimme ottamassa kihlakuvat, jotka kuvasi taitava Tuomas Saari.

It's time to live now.

Aurinko alkaa pikkuhiljaa pilkistää enemmän ja enemmän taivaanrannan takaa päivästä toiseen ja lumet ovat alkaneet sulamaan yhä enemmissä määrin. Samaa aikaa tuntuu kuin itsekin pikkuhiljaa enemmän uskaltaisi nostaa päätänsä henkisestä kiepistä, missä talven aika yleensä tulee vietettyä.

Mitä enemmän pihalla valoisuus lisääntyy ja maa alkaa pilkistää lumen alta, sitä enemmän alkaa olla energiaa ja yritystä ilmassa. Ja hyvä niin. Onkin jo korkea aika saada aikaseksi vaikka ja mitä!

Meillä on Jimmy kasvanut kovaa vauhtia ja koirapuistossakin ollaan nyt muutaman kerran päästy käymään, että Jimmy voisi tutustua muihinkin koiriin. Ihmisistähän Jimmy tykkää kamalasti, ja jokaista vastaantulijaa se tervehtii kadulla iloisesti, toiset koirat taas vähän vielä pelottavat. Ollaan paljon opeteltu peruskäskyjä ja ne menevätkin jo aika hyvin. Kaiken kaikkiaan Jimmy on ollut todella kiltti pentu ja ollaan mainiosti sen kanssa pärjätty ja oikeastaan Jimmy onkin mukana melkeinpä joka paikassa: kauppareissuilla, kun mennään johonkin kylään jne. Se kun on tykästynyt autoiluun niin mitäpä sitä reppanaa kotiinkaan yksin jättämään.

On myös tapahtunut kaikenmoista tulevaisuutta ajatellen mukavaa.  Eli mieheke meni ja kosi tuossa reilu kuukausi takaperin. Tulevaisuudessa olisi siis häät tiedossa! Oon aivan innoissani jo pohdiskellut millasen hääpuvun hankkisin ja millaiset juhlat järjestettäisiin. Toisin kuin yleisen uskomuksen mukaan, itse en ainakaan ole pienestä pitäen häitäni suunnittellut, joten nyt on paljon suunniteltavaa edessä. 

ps. Loppukevennyksenä meidän eilinen temppujen harjotteluvideo Jimmyn kanssa :)