En tahdo sanoa hyvästi, sillä olet hyvästejä arvokkaampi.

Viikonloppu oli taas melkoisen tapahtumarikas. Perjantaina tuli oltua parin luokkakaverin läksiäisbileissä ja lauantaina lähdettiin tyttöjen kanssa Kankaanpäähän viettämään vielä Carolynin viimeistä iltaa. Sunnuntai-iltapäivällä sitten hyvästeltiin Carolynia ja Gertiä asuntolan pihassa hieman haikein tunnelmin. Jännä miten ei tarvitse kuin parin ihmisen lähteä pois, niin tuntuu että niin paljon puuttuu. Kotona en pahemmin viikonloppuna aikaani ehtinyt viettämään, mitä nyt lauantaina parin tunnin unet kävin nukkumassa ja eilen tulin joskus ennen yhtätoista illalla kotiin. Loppuaika eilen kului lähinnä ihmisten kanssa höpistessä ja oli mukavaa miten ilta-aurinko paistoi, seura oli hyvää ja tunnelma rento. Mielessäni on myllertänyt kaikki ikävät asiat niin pitkään, että oli taas mukava että vaihteeksi oli hyvä olla ihanien ihmisten kanssa jutellessa.
Lisäksi sain selvitettyä mieltä painavia asioita erään tärkeän ihmisen kanssa ja olen niin iloinen kun en menetä taas jotakuta elämästäni vain joidenkin sinänsä merkityksettömien asioiden takia. Tiedän kyllä että ihmiset varmasti puhuvat, mutta eipä siltä voi koskaan välttyä. Tärkeämpää on se, että tiedän miten asiat ovat.

Se mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää.

Tässä on nyt mennyt jonkin aikaa etten ole pahemmin saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne. Jotenkin mielessä on pyörinyt niin moni muu asia ja silti ei yhtään mitään. Varsinkin parin-kolmen viikon takaiset ikävät uutiset ihmissuhderintamalla pyörivät mielessä edelleen. Niin paljon kaikkea selvitettävää ja niin suuresti pelkoja kohdata asiat. Voisin melkeinpä väittää, että asioiden kohtaamisessa vaikeinta on se, jos seuraukset eivät olekaan odotusten mukaiset. Olen joskus tainnutkin tänne siitä kirjoittaa, miten olen todella suurpiirteinen monessa asiassa mutta muutamissa asioissa perfektionisti. Ja asioiden kontrollointi kuuluu näihin perfektionistisiin piirteisiin.


Olisin varmasti melkoisessa ahdistuksen alhossa tällä hetkellä, ellei olisi kevät ja näitä aurinkoisia päiviä sekä aina jotain pientä suunniteltuna tulevaisuudelle. Ja pienellä todellakin tarkoitan pieniä asioita, kuten suunnitelmia seuraavalle viikonlopulle tai seuraavalle päivälle. Jotain sellaista jonka takia jaksaa seuraavana aamuna nousta ylös. Koska suoraan sanottuna puolen vuoden päässä olevat suunnitelmat tuntuvat edelleen niin kaukaisilta, kuin ne olisivat jonkun muun suunnitelmia, eivätkä minun.

Viime viikonloppuna tuli oltua pitkästä aikaa taas baareilemassa, kun lähdettiin tyttöjen kanssa Kankaanpäähän.  Pitkästä aikaa tuli tanssittua monta tuntia putkeen ja erikoisinta ehkä oli että olin täysin selvin päin. Takaisin päin päästiin lähtemään vasta viiden aikoihin aamulla ja takaisin Kauhajoelle päästyämme olin vieläkin niin ylienerginen että jaksan sitä yhä ihmetellä. Siinä sitten puhuin puoli kuudesta yhdeksään asti paskaa vielä hereillä olevien ihmisten kanssa kunnes me loputkin sammuimme vihdoin ja viimein. Oli kyllä hurjan mukavaa vaihteeksi, kiitos ihanien ihmisten! Ja mikä parasta, tuli taas todistettua että hauskaa voi pitää selvinkin päin. :)


Lisää lukijoitakin on näyttänyt tulevan, kiitos teille! Vielä viisi lukijaa kun saadaan kasaan, voin laittaa sitä lupaamaani arvontaa pystyyn, eli hopi hopi kaikki lukemaan tänne näitä löpinöitäni ;>

Make up stuff.

Siitä on pitkä aika kun olen kirjoitellut tänne mistään meikkaamiseen liittyvästä. Vihdoinkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä postauksen näistä meikkailuista, joita olen tässä lähiaikoina ihmisille tehnyt.

Niinalle tein eräisiin kuvauksiin tuollaisen bling bling meikin, missä sainkin ensimmäistä kertaa kokeilla vähän maskeeraustaitojakin. Sitä kun tulee niin harvoin kokeiltua, kun ei ole tullut toistaiseksi hankittua kunnollisia tarvikkeita siihen. Mutta vielä joskus!

Suviannalle tein kerran tuollaisen huulipainotteisen meikin joka saikin leikkisästi lempinimen "venäläiseukkotyyli" meidän kesken. Nimittäin tuo on juuri tuollainen klassisen kaunis meikki, jossa silmien sijaan korostetaan huulia, mutta ei kuitenkaan unohdeta silmiäkään täysin, vaan nekin tuodaan kevyellä silmämeikillä (sekä tarvittaessa irtoripsitupsuilla, kuten tässä tapauksessa) esiin.

Sain kunnian taas pitkästä aikaa päästä tekemään vanhojentanssimeikkiä, kun Niina pyysi. Siinä sinänsä oli haastetta, koska puvun väri oli sininen, kyseessä oli vaaleahiuksinen tyttö, ja silmien väri vihreä. Yritin inspiroitua etukäteen etsimällä netistä kaikenlaisia meikkitutoriaaleja vihreille silmille, mutta yllätys yllätys kaikki olivat jotain violettisävytteisiä smokey eye-meikkejä. Päätin lopuksi ottaa riskin ja tehdä tuollaisen hieman sinertävän silmämeikin harmailla sävyillä, silläkin uhalla että silmien vihreys ei ehkä korostuisi, mutta jälkeenpäin olin itsekin todella tyytyväinen lopputulokseen! Meikki toi silmät juuri sopivasti esiin, eikä se ollut liian tumma, niinkuin Niina oli toivonutkin.
Tykkään kyllä hurjasti tehdä noita vanhojentanssimeikkejä, tätä lisää!


Täytyy kyllä jatkossakin enemmän kirjoitella näistä meikkikokeiluista ja ottaa kuvamateriaalia, ihan sitäkin varten että tulee saatua lisää ideoita ja kokeiltua kaikenlaista uutta. :)