Raitarakkautta ilmassa

Ajattelin kirjoittaa hiuskuulumisia. Hiushistoriastani sen verran, että viime syksynä viimeksi kirjoitin hiuspostauksen ja tällöin kerroin melkoisen epäonnisista kotivaalennuskokeiluistani. Tämän jälkeen menin parturin käsittelyyn, jossa minulta värjäiltiin nuo ombre-latvat tummiksi ja muutenkin sävy tummeni ja oli vähemmän punertava.

Syyskuu 2013.

Tukan väri parturireissun jälkeen.

Ruskealla värillä on tapana haalistua, varsinkin jos latvoissa on vaalennushistoriaa ja latvat on käsitelty sävytteellä eikä kestovärillä. Tukka haalistui, juurikasvu ilmestyi ja halusin suojella latvojani kesäisen ombre-vaalennuksen jälkeen. Päätin itse värjätä hiukseni ja marssin kauppaan ja kaivoin siellä värikarttakirjat eteeni ja aloin tupsu tupsulta verrata omien hiusteni värjättyä sävyä tupsuihin ja valitsin lähimpänä olevan sävyn. Kotiväreissähän suositellaan aina, että tulisi valita mieluiten asteen vaaleampi sävy, kuin  liian tumma sävy. Joten näin tein. Sen jälkeen sama homma sävyttävän hoitoaineen kanssa: mallitupsuja vertaamalla värjättyihin hiuksiini valitsin lähimpänä olevan sävyn. 

Tyven värjäsin kestovärillä, latvat sävytin hoitoaineella. Kokonaisuus oli jonkun asteen vaaleampi ja punertavampi, mitä parturikäynnin jälkeen. Sehän ei minua haitannut, kun aina olen punaisen värin ystävä ollut.

Joulukuu 2013.

Lokakuusta saakka olin värjäillyt tyven kestovärillä ja pituudet käsittelin kuparinruskean sävyisellä hoitoaineella. Hiukset juuri käsittelyn jälkeen.

Maaliskuu 2014.

Tuo kuparinruskea on tosi lähellä omaa luonnollista väriäni, vain jonkin verran punertavampi, joten hiuksia ei tarvinnut kovin usein värjäillä, kolmen kuukauden välein riitti. Tässä värjäyksestä taitaakin olla  parisen kuukautta aikaa.

Huhtikuun lopulla ajattelin, että nyt voisi kokeilla kesäksi jotain uutta, joten kun värjäyksen aika tuli (edellisestä värjäyksestä oli nyt se kolme kuukautta), päätin kokeilla tummemman ruskeaa ja vähän kylmempää väriä. Mustan värin tuoma kirous oli kuitenkin hyvin mielessä vielä, joten tulin siihen tulokseen, että en kovin montaa astetta tummenna, ettei tarvitse joutua katumaan tai harmittelemaan jos ei tykkääkkään tummasta tukasta tai siihen kyllästyykin pian. Päätin värjätä tyven kestovärillä ja latvat kevytvärillä. Tyveen otin kokeiluun Garnierin Olian ja latvojen kevytväriksi valitsin Lorealin Casting Creme Glossin. Sävyt valitsin taas tupsujen perusteella ja mahdollisimman samansävyiset värit. Olian kestoväri näytti hieman tummemmalta kaupassa valintaa tehdessäni, mutta sehän ei nyt mitään haitannut kun se tyveen kerran tuli. Lopputulos kuitenkin yllätti: tyvi jäi tästäkin huolimatta vaaleammaksi, mitä latvat ja täydellisyyden tavoittelijana sitten siskoni kanssa laitettiin tyveen vielä loput yli jääneestä Creme Glossista. Nyt tukka oli sopivan tasaisen tumma sekä tyvestä että latvoista. Tottakai punainen sävy auringon valossa paistoi läpi paikoin, mutta se vain toi elävyyttä. Sisko lisäksi siisti latvat ja itse kevensin hiuksia edestä ja päältä. 

Ennen:

Huhtikuu 2014 

Huhtikuu 2014

Tästä näkyy aika hyvin tuo, miten pitkät nuo hiukset edestä olivat. Leikkauskin oli pahasti ylikasvanut, joten kiharakampausta lukuunottamatta hiusten laittaminen oli tosi rasittavaa ja vaikeaa.

Jälkeen:

 Pari päivää värjäyksestä. 

Latvatkin näyttävät siistimisen jälkeen paljon terveemmiltä!

Tummalla tukalla punainen huulipunakin pääsi kokeiluun pitkästä aikaa.

Tummaa ja kiharaa.

Aika pian kevytväri alkoi haalistua ja kuparinruskea paistoi jo ihan kiitettävästi läpi miehekkeen veljen häihin mennessä sekä lisäksi  jo ihan kuukaudessa juurikasvu näkyi paljon selkeämmin, mitä aikaisemmassa hiusvärissä. Ja juurikasvu jos jokin on asia jota vihaan. Varsinkin viime viikkoina tyvestä latvoihin saakka haalistunut väri sekä juurikasvu alkoivat tökkiä oikein olan takaa. Aloin miettiä vaihtoehtoja, mitä tehdä tukalle seuraavaksi kun niin kovasti haluaisin hiusteni kasvavan ja jos jatkuvasti joutuu käsittelemään hiuksia, ei se tee nille hyvää. Lisäksi halusin oman ja värjätyn hiuksen eron olevan pienempi, kun en jaksa sitä kuukauden välein -värjäilyrumbaa.

Olen aina ihaillut vaaleita raitoja ruskeissa hiuksissa. Siis ei mitään kauheita länttejä tai paksuja raitoja, vaan sellaisia, jotka tuovat hiuksiin luonnollista elävyyttä ja tällä tavoin on näppärä vaalentaa hiusta myös asteittain.
Puhun siis tällaisista hiuksista. Tässä myös toinen hyvä esimerkki.
Päätin siis raidoittaa itse omat hiukseni. Kuulostaako kohtalokkaalta?
Minä joka en yksikseni ole ikinä vaalentanut hiuksiani, saati sitten raidoittanut omiani tai kenenkään muunkaan hiuksia? Minä, jonka aikaisemmat kotivaalennusprojektit ihan kaverinkin avustuksella (mutta minun määräämällä tavalla) ovat menneet perseelleen? Kyllä vain!

Ensin piti päättää raidoitustekniikka: on huppuraidoitusta, folioraidoitusta, raidoitusharjan avulla raidoittaminen jne. Ja sitten piti valita se kaupan vaalennusväri millä raidoittaa: joka purkissa oli omaan raidoitustekniikkaansa soveltuva apuväline ja sitten on niitä vitivalkoiseksi värituloksen lupaavia vaalennusaineita, jotka on tarkoitettu koko hiuksiin. Milläs siinä sitten valitset oikeat aineet ja välineet kun olet ollut ikuinen brunette ja ihan amatööri tällaisessa?

Koska hiukseni ovat kovin ohuet ja hiusten historiassa on runsaasti punaisen/lämpimän sävyillä värjäilyä, päätin unohtaa folioraidoituksen ettei puolen päätä ole pian paksujen osioiden vaalentamaa ja oranssia hirvitystä niin kuin erään kerran. Värjäyshistoriastani johtuen päätin myös valita mahdollisimman vaalean ja kylmän sävyn vaalennukseen. Ei kuitenkaan ollut pelkoa, että päältä hiukset huonossa kunnossa olisivat olleet, kun viimeisen vuoden aikana tyvi oli vain värjätty ja pituudet sävytetty hoitoaineella viimeisintä kevytvärjäystä lukuunottamatta. Kyselin etukäteen myös kampaajaksi valmistuneelta ystävältäni näitä raidoitusvinkkejä, mutta päätin uhmata hänen suositustaan raidoitustekniikan suhteen ja valitsin kuitenkin huppuraidoituksen, kun yksin näitä kerran aloin raidoittamaan.

kuva

Vaalennusaineeksi valitsin Schwarzkopfin Blonde M1-super vaalennusraita-aineen. Mukana tuli myös tuo raidoitushuppu ja virkkuukoukun näköinen koukku, jolla vaalennettavat hiukset sitten nypittiin hupun läpi.

Hiukset ennen vaalennusoperaatiota. 

Juurikasvu menee tuossa nuolen osoittamassa kohdassa.

Yksin hiuksia raidoitettaessa pitää ehdottomasti olla sellainen peili, mistä näkee myös sivulle ja taakse, esim. kääntyvät kylppärin kaapin peiliovet. Helpottaa kummasti. Tuossa hupulla raidoitettaessa pitää hiukset myös harjata tosi hyväksi: ihan takuttomiksi, koska erityisesti pitkät hiukset voi takkuuntua tuossa koukulla nypittäessä aika kiitettävästi. Minun onneni on että on suht. ohuet hiukset, vaikka pitkät ovatkin. Huppuraidoittamisessa myös ehdottomasti eniten aikaa vie nimenomaan tuo vaalennettavien osioiden noukkiminen koukulla hupun läpi. Siihen kannattaa siis varata aikaa kunnolla ja järkeillä, että kuinka paljon ja miten paksuja osioita sitä haluaa vaalentaa. Sitten kun nuo halutut osiot on nypitty hupun läpi, niin sekoitetaan vaalennusaine ja levitetään hupun ulkopuolisiin osioihin. Pidä huoli, että ne hiukset mitä ET halua vaalentaa, pysyvät hupun alla/pituudet pysyvät esim. ponnarilla nipussa niskassa tai pyyheen alla. Vaalennusaineen levittämisessä kannattaa olla nopea, sillä se alkaa vaalentaa samantien aineen ollessa kosketuksissa hiuksiin. Levitä väri siis nopeasti ja tasaisesti. Vaalennusainetta kannattaa laittaa vaalennettaviin osioihin mielummin liikaa kuin liian nuukasti.

Itsellä vaalennusaine alkoi purkaa väriä hiuksesta samantien. 

Tässä kohtaa alkoi jännittää pikkasen tuleva lopputulos.

Itse pidin vaalennusainetta hiuksissa sen 40min ja kävin välillä pitämässä hiuksia lämmössä puhaltamalla föönin ykkösvaihteella jonkin matkan päästä hiuksiin. Itse värjäsin myös ihan niin tyveä myöten nuo valitut raitakohdat, jotta sekin tasoittaisi tuota juurikasvun tuomaa eroa muuhun hiukseen. Jos ei halua värjäämätöntä hiusta vaalentaa tuossa raidoitettaessa esim. suuren värjätyn ja oman hiuksen sävyeron takia, kannattaa pyytää kaveria vaalennusapuun.

40 minuutin jälkeen menin huppu päässä suihkuun pesemään vaalennusaineen pois ja sen jälkeen levitin vähän shampoota hiuksiin, jotta hupun saa paremmin poistettua hiusten takkuuntumatta. Sitten pesin koko pään shampoolla, jonka jälkeen levitin koko päähän vaalennuspaketin mukana tulleen hopeahoitoaineen ja annoin sen vaikuttaa suihkureissun ajan. Sitten hoitoaineen pesu ja föönin alle lämpösuojasuihkeen ja hiuksiin jätettävän hoitoöljyn jälkeen.

Ja millainen sitten on lopputulos ensimmäisen raidoituskerran jälkeen?

Tadaa:

Mitäs pidätte? :)

Kesäkuulumisia!

Hiphei. Piiitkästä aikaa kirjoittelen jotain tännekin! Toisessa blogissa olen vähän kirjoitellut kuulumisiani, mutta melko laiskanpuoleista se postaaminen sinnekin on ollut.

Viimeksi kirjoitin tänne maaliskuussa ja sen jälkeen on kesä kurkistellut nurkan takaa ja nyt saadaankin vihdoin ja viimein nauttia näistä kunnon kesähelteistä, jes! Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua tässä välissä, ei ehkä mitään elämää mullistavaa, mutta jotain kuitenkin. :)

Viime kesänä en jaksanut tehdä oikeastaan mitään, mutta tänä kesänä on jostain se paardi-Eevakin löytynyt jälleen. :D Lisäksi tämän kesän lomailuaktiviteetiksi aloitin kasvimaan ylläpidon, eli ihan pian saa nähdä, tuleeko sieltä mitään satoa: ainakin ruohosipuli kukoistaa ja herneen versot sekä ruiskaunokit ovat kasvaneet koko kesän. :D

Tosiaan, tämä kesä on ollut säiden puolesta kuin naisen mieli: välillä pakahdutaan kuumuuteen ja helteisiin ja välillä on kylmä kuin Siperiassa. Taisi sitä jonkun kerran toukokuussa sataa räntääkin! Suurimmaksi osaksi on kuitenkin menojalka vipattanut, eikä säiden vaihtelu ole tätä seikkaa hidastellut, kuten ei kuulukaan ;)

Rokkikesän aloitti jo pääsiäissunnuntaina Impaled Nazarenen keikka, jonne mentiin siskoni ja miehekkeen kanssa. Edellisestä keikkakerrasta olikin piiitkä aika!

Toukokuun ensimmäisistä hellepäivistä alkaen takapihan terassi on ollut kovassa käytössä.

Toukokuun lopussa juhlittiin ystäväni Helmin valmistujaisia Porissa. Ankat liikkeellä!

Valmistujaisjuhlat pidettiin Yyterissä ja juhlat jatkuivat pitkälle aamuun. Tuolloin pääsinkin todistamaan elämäni ensimmäistä kertaa auringonnousua merenrannalla. Kuvat otettu aamulla kello neljä, eikä väsytä!

Sitten juhlintavuorossa olikin miehekkeen veljen häät.

 Välivuoden jälkeen palattiin tuttuihin maisemiin juhannusta viettämään, eli vuorossa oli NUMMIROCK!

  W.A.S.P. oli ainoa, jonka keikalle raahauduin kameran kanssa, joten keikoiltakaan ei oikein kuvia ole.

 Niitä harvoja kertoja juhannuksena, kun aurinko paistoi.

Omasta naamasta ei hirveästi kuvia juhannukselta ole, kun sen vähän mitä kuvia tuli räpsittyä, olinkin sitten itse kameran takana :D

Kevät toi, kevät toi...inspiraation kekkuloida välillä kameran edessäkin!

Kuvia taannoiselta kuvailureissulta med lillasyster.

Kurkistus meidän matalaan majaamme

Okei, eihän tämä nyt kovin matala ole. Itseasiassa korkeampi kuin edellinen asunto. Ja tilavampi! Eli tuossa viikko sitten siirryimme 48 neliön asunnosta toista kymmentä neliötä tilavampaan rivitalokaksioon. Nyt kun tavarat ovat löytäneet paikkansa (suuri kiitos siitä tälle mahtavalle kaappitilalle, mitä täällä on!), kehtaa hieman tätä teillekin esitellä. :) Kyllä se vain ainakin itselläni menee niin, että tilava, valoisa koti ja arjen toimivat ratkaisut heijastuvat omaan itseenkin ja sillä saralla tämä uusi asunto on kyllä aivan huippu!

Mutta pitemmittä puheitta siis:

Kun ovesta tulee sisälle, niin tältä näyttää eteinen. Oikealla puolella on kylppäri ja erillinen WC. Samoin makkari. Vasemmalla puolella jo edellä ylistettyä kaappitilaa. Kaappirivistössä on pari syvennystä, jotka pyhitettiin Jimmylle. Eli toinen syvennys on Jimmyn petiä varten ja tuo toinen on leluja, ruokakuppeja ja tavaroita varten. 

Jimmyn syvennys.

Edellisessä asunnossa Jimmyn hihnat yms. olivat kaapissa omassa hyllyssään, mutta koska innostuin käyttämään kaappitilaa järjestelmällisesti kerrankin meidän ihmisten tavaroiden järjestämiseen, päätin tehdä tuosta jo valmiiksi Jimmyn syvennyksestä vielä paikan Jimmyn muillekin tavaroille. Toinen pätevä syy oli se, etten keksinyt tuolle jo valmiiksi seinässä olevalle hyllylle oikein muutakaan virkaa. Joten mars Jyskiin ja hakemaan koreja (jotka oli muuten juuri tuolloin tarjouksessakin). Nyt ei pitäisi koiruuden kimpsut ja kampsut katoilla!

Ja sitten keittiö.

Sain tuon ystäväni äidin tekemän lampunkin jälleen keittiön lampuksi, edellisessä asunnossa kun se jäi vähän vähälle huomiolle ja oli makkarin lampuksi sijoitettuna. 

Jimmy on monessa mukana. 

Mm. keittiön seinässä valokuvakehyksissä.

Olohuone.

Oikealla reunalla näkyykin tuo meidän datausnurkka, josta tuon videopostauksen ninjailin :D

Uusi sohvapöytä on saatu sitten edellisen sisustuspostauksen, sekä uus-vanha sohva! Nyt on vuodemekanismia ja divaaniosaa, ai että kun kelpaa löhötä! 

Ja päätin hurjana teettää itse kuvaamastani auringonlaskusta meille olohuoneeseen canvas-taulun.

Kyseinen kuva on kuvattu isovanhempieni luota, joten sillä on tunnearvoa huomattavasti enemmän, kuin perus ikean tauluilla. :)

Olkkaria eteisen suunnasta. 

Tuossa nojatuolin vieressä onkin sitten tv-taso ja telkkari, kuten videopostauksesta huomasittekin.

Ja sain jälleen vinyyli rokki-kellonikin seinälle!

Ei tuosta mitään täsmällisiä kellonaikoja erota, mutta sitäkin enemmän sitä sopii muuten vain ihailla.

Ja makkari.

Tuo peilillä varustettu ovi siis vie naisen ihmemaahan, eli vaatehuoneeseen joka onkin oikeastaan minun valtakuntaani. Ja nyt kelpaa miehekkeenkin nukkua vieressä kun oltiin melkein vuoden päivät jo nukuttu kylki kyljessä ihan vain 120cm runkopatjasängyllä, joten nyt oli oikea aika parantaa vähän tuota unen laatuakin uuden asunnon myötä ja otettiin leveämpää sänkyä kehiin! Makuuhuoneeseen ympättiin myös se meidän punainen sohvakin, kun siitä en malta luopua!

Sellainen koti meillä siis nyt kattona pään päällä. Tilaa on ja valoa riittää, kiitos isojen ikkunoiden. Lisäksi tällä kertaa on myös takapiha, jossa on mukavasti tilaa esimerkiksi Jimmyn aitaukselle :)

Hiljaiseloa blogin puolella.

Heipähei pitkästä aikaa! Viimeisin postaukseni täällä on ollut tuo asunnon esittelypostaus. Nyt saakin kohta tehdä uutta esittelyä, kun vaihdetaan osoitetta tässä kuussa. En malta odottaa, että päästään isompaan asuntoon! Saa nähdä, että miten tuo meidän husky sopeutuu sitten uuteen osoitteeseen. Onneksi uusikin asunto on rivitalo ja päätyasunto ja on sentään enemmän tilaa elellä -sekä koiruuden, että isännän ja emännän.

Aika on kulunut blogin hiljaiselon aikana mm. meidän murkkuikästä koiruutta kouluttaessa.

Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut paljon sekä hyviä että huonoja asioita. Ehkä rankin asia on ollut molempien isoäitien poisnukkuminen. Eli tosiaan toinenkin isoäitini nukkui pois, marraskuussa. Hän sairasti syöpää, joka loppua kohden heikensi hänen vointiaan aika kovalla vauhdilla lyhyessä ajassa, joten hänen lähtönsä, hautajaiset ja koko asian sisäistäminen on mennyt aika sumussa. Vasta nyt on pikkuhiljaa alkanut hyväksymään hänen poislähtönsä.

Pari viikkoa mummin kuoleman jälkeen lähdettiin muutaman ystävän kanssa laivalla Tallinnaan viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Se oli onneksi aika mukava pilkahdus siinä kaiken surun keskellä ja olikin elämäni ensimmäinen kerta kun kävin Virossa. Huvittavaa, että eestiä olen osannut puhua useamman vuoden, mutta koskaan en ole käynyt silti Virossa!

Sinne se Viro jäi. 

Kesällä otetaan uusiksi! :)

Joulukin siinä tulla tupsahti ja olikin aivan mahtavaa hömpöttää joulua. Läheisten poismenon ja surunkin keskellä. Itse koin sen vain jotenkin tosi tärkeäksi muistuttaa vielä täällä oleville läheisille ja perheelle, miten tärkeitä he ovat. Ja olikin muuten miehekkeen ja minun ensimmäinen kunnollinen joulu yhdessä, ilman armeijaa ja jotain perinteitäkin oli jo ilmassa. :)

On sitä vähän oikeaa talveakin nähty. Ja yksi kuvausreissukin on ollut. 

Keväällä palataan sitten taas paremmin areenalle kun aurinko alkaa paistaa ja inspiraatiota piisaa!

Samppanjaa, laatuviiniä ja kihlojen vuosipäivä.

Tosiaan nyt olisi tarkoitus ihan aluksi selvitä muutosta ja sitten rutinoitua arjen suhteen. Varmaankin nyt tässä kevättä kohden mentäessä taas herää tämäkin blogi paremmin eloon. Mietinnässä on ollut ainakin tuo blogin ulkoasun päivittely ja vähän olen miettinyt blogin nimenkin vaihtamista. Mutta sen näkee sitten! Jos jollakin on jotain kivoja ideoita ulkoasuun liittyen, niin sopii ehdotella. :)