Eva's Secrets: heinäkuuta 2014

Ajattelin kirjoittaa hiuskuulumisia. Hiushistoriastani sen verran, että viime syksynä viimeksi kirjoitin hiuspostauksen ja tällöin kerroin melkoisen epäonnisista kotivaalennuskokeiluistani. Tämän jälkeen menin parturin käsittelyyn, jossa minulta värjäiltiin nuo ombre-latvat tummiksi ja muutenkin sävy tummeni ja oli vähemmän punertava.

Syyskuu 2013.

Tukan väri parturireissun jälkeen.

Ruskealla värillä on tapana haalistua, varsinkin jos latvoissa on vaalennushistoriaa ja latvat on käsitelty sävytteellä eikä kestovärillä. Tukka haalistui, juurikasvu ilmestyi ja halusin suojella latvojani kesäisen ombre-vaalennuksen jälkeen. Päätin itse värjätä hiukseni ja marssin kauppaan ja kaivoin siellä värikarttakirjat eteeni ja aloin tupsu tupsulta verrata omien hiusteni värjättyä sävyä tupsuihin ja valitsin lähimpänä olevan sävyn. Kotiväreissähän suositellaan aina, että tulisi valita mieluiten asteen vaaleampi sävy, kuin liian tumma sävy. Joten näin tein. Sen jälkeen sama homma sävyttävän hoitoaineen kanssa: mallitupsuja vertaamalla värjättyihin hiuksiini valitsin lähimpänä olevan sävyn.

Tyven värjäsin kestovärillä, latvat sävytin hoitoaineella. Kokonaisuus oli jonkun asteen vaaleampi ja punertavampi, mitä parturikäynnin jälkeen. Sehän ei minua haitannut, kun aina olen punaisen värin ystävä ollut.

Joulukuu 2013.

Lokakuusta saakka olin värjäillyt tyven kestovärillä ja pituudet käsittelin kuparinruskean sävyisellä hoitoaineella. Hiukset juuri käsittelyn jälkeen.

Maaliskuu 2014.

Tuo kuparinruskea on tosi lähellä omaa luonnollista väriäni, vain jonkin verran punertavampi, joten hiuksia ei tarvinnut kovin usein värjäillä, kolmen kuukauden välein riitti. Tässä värjäyksestä taitaakin olla parisen kuukautta aikaa.

Huhtikuun lopulla ajattelin, että nyt voisi kokeilla kesäksi jotain uutta, joten kun värjäyksen aika tuli (edellisestä värjäyksestä oli nyt se kolme kuukautta), päätin kokeilla tummemman ruskeaa ja vähän kylmempää väriä. Mustan värin tuoma kirous oli kuitenkin hyvin mielessä vielä, joten tulin siihen tulokseen, että en kovin montaa astetta tummenna, ettei tarvitse joutua katumaan tai harmittelemaan jos ei tykkääkkään tummasta tukasta tai siihen kyllästyykin pian. Päätin värjätä tyven kestovärillä ja latvat kevytvärillä. Tyveen otin kokeiluun Garnierin Olian ja latvojen kevytväriksi valitsin Lorealin Casting Creme Glossin. Sävyt valitsin taas tupsujen perusteella ja mahdollisimman samansävyiset värit. Olian kestoväri näytti hieman tummemmalta kaupassa valintaa tehdessäni, mutta sehän ei nyt mitään haitannut kun se tyveen kerran tuli. Lopputulos kuitenkin yllätti: tyvi jäi tästäkin huolimatta vaaleammaksi, mitä latvat ja täydellisyyden tavoittelijana sitten siskoni kanssa laitettiin tyveen vielä loput yli jääneestä Creme Glossista. Nyt tukka oli sopivan tasaisen tumma sekä tyvestä että latvoista. Tottakai punainen sävy auringon valossa paistoi läpi paikoin, mutta se vain toi elävyyttä. Sisko lisäksi siisti latvat ja itse kevensin hiuksia edestä ja päältä.

Ennen:

Huhtikuu 2014

Tästä näkyy aika hyvin tuo, miten pitkät nuo hiukset edestä olivat. Leikkauskin oli pahasti ylikasvanut, joten kiharakampausta lukuunottamatta hiusten laittaminen oli tosi rasittavaa ja vaikeaa.

Jälkeen:

Pari päivää värjäyksestä.

Latvatkin näyttävät siistimisen jälkeen paljon terveemmiltä!

Tummalla tukalla punainen huulipunakin pääsi kokeiluun pitkästä aikaa.

Tummaa ja kiharaa.

Aika pian kevytväri alkoi haalistua ja kuparinruskea paistoi jo ihan kiitettävästi läpi miehekkeen veljen häihin mennessä sekä lisäksi jo ihan kuukaudessa juurikasvu näkyi paljon selkeämmin, mitä aikaisemmassa hiusvärissä. Ja juurikasvu jos jokin on asia jota vihaan. Varsinkin viime viikkoina tyvestä latvoihin saakka haalistunut väri sekä juurikasvu alkoivat tökkiä oikein olan takaa. Aloin miettiä vaihtoehtoja, mitä tehdä tukalle seuraavaksi kun niin kovasti haluaisin hiusteni kasvavan ja jos jatkuvasti joutuu käsittelemään hiuksia, ei se tee nille hyvää. Lisäksi halusin oman ja värjätyn hiuksen eron olevan pienempi, kun en jaksa sitä kuukauden välein -värjäilyrumbaa.

Olen aina ihaillut vaaleita raitoja ruskeissa hiuksissa. Siis ei mitään kauheita länttejä tai paksuja raitoja, vaan sellaisia, jotka tuovat hiuksiin luonnollista elävyyttä ja tällä tavoin on näppärä vaalentaa hiusta myös asteittain.
Puhun siis tällaisista hiuksista. Tässä myös toinen hyvä esimerkki.
Päätin siis raidoittaa itse omat hiukseni. Kuulostaako kohtalokkaalta?
Minä joka en yksikseni ole ikinä vaalentanut hiuksiani, saati sitten raidoittanut omiani tai kenenkään muunkaan hiuksia? Minä, jonka aikaisemmat kotivaalennusprojektit ihan kaverinkin avustuksella (mutta minun määräämällä tavalla) ovat menneet perseelleen? Kyllä vain!

Ensin piti päättää raidoitustekniikka: on huppuraidoitusta, folioraidoitusta, raidoitusharjan avulla raidoittaminen jne. Ja sitten piti valita se kaupan vaalennusväri millä raidoittaa: joka purkissa oli omaan raidoitustekniikkaansa soveltuva apuväline ja sitten on niitä vitivalkoiseksi värituloksen lupaavia vaalennusaineita, jotka on tarkoitettu koko hiuksiin. Milläs siinä sitten valitset oikeat aineet ja välineet kun olet ollut ikuinen brunette ja ihan amatööri tällaisessa?

Koska hiukseni ovat kovin ohuet ja hiusten historiassa on runsaasti punaisen/lämpimän sävyillä värjäilyä, päätin unohtaa folioraidoituksen ettei puolen päätä ole pian paksujen osioiden vaalentamaa ja oranssia hirvitystä niin kuin erään kerran. Värjäyshistoriastani johtuen päätin myös valita mahdollisimman vaalean ja kylmän sävyn vaalennukseen. Ei kuitenkaan ollut pelkoa, että päältä hiukset huonossa kunnossa olisivat olleet, kun viimeisen vuoden aikana tyvi oli vain värjätty ja pituudet sävytetty hoitoaineella viimeisintä kevytvärjäystä lukuunottamatta. Kyselin etukäteen myös kampaajaksi valmistuneelta ystävältäni näitä raidoitusvinkkejä, mutta päätin uhmata hänen suositustaan raidoitustekniikan suhteen ja valitsin kuitenkin huppuraidoituksen, kun yksin näitä kerran aloin raidoittamaan.

kuva

Vaalennusaineeksi valitsin Schwarzkopfin Blonde M1-super vaalennusraita-aineen. Mukana tuli myös tuo raidoitushuppu ja virkkuukoukun näköinen koukku, jolla vaalennettavat hiukset sitten nypittiin hupun läpi.

Hiukset ennen vaalennusoperaatiota.

Juurikasvu menee tuossa nuolen osoittamassa kohdassa.

Yksin hiuksia raidoitettaessa pitää ehdottomasti olla sellainen peili, mistä näkee myös sivulle ja taakse, esim. kääntyvät kylppärin kaapin peiliovet. Helpottaa kummasti. Tuossa hupulla raidoitettaessa pitää hiukset myös harjata tosi hyväksi: ihan takuttomiksi, koska erityisesti pitkät hiukset voi takkuuntua tuossa koukulla nypittäessä aika kiitettävästi. Minun onneni on että on suht. ohuet hiukset, vaikka pitkät ovatkin. Huppuraidoittamisessa myös ehdottomasti eniten aikaa vie nimenomaan tuo vaalennettavien osioiden noukkiminen koukulla hupun läpi. Siihen kannattaa siis varata aikaa kunnolla ja järkeillä, että kuinka paljon ja miten paksuja osioita sitä haluaa vaalentaa. Sitten kun nuo halutut osiot on nypitty hupun läpi, niin sekoitetaan vaalennusaine ja levitetään hupun ulkopuolisiin osioihin. Pidä huoli, että ne hiukset mitä ET halua vaalentaa, pysyvät hupun alla/pituudet pysyvät esim. ponnarilla nipussa niskassa tai pyyheen alla. Vaalennusaineen levittämisessä kannattaa olla nopea, sillä se alkaa vaalentaa samantien aineen ollessa kosketuksissa hiuksiin. Levitä väri siis nopeasti ja tasaisesti. Vaalennusainetta kannattaa laittaa vaalennettaviin osioihin mielummin liikaa kuin liian nuukasti.

Itsellä vaalennusaine alkoi purkaa väriä hiuksesta samantien.

Tässä kohtaa alkoi jännittää pikkasen tuleva lopputulos.

Itse pidin vaalennusainetta hiuksissa sen 40min ja kävin välillä pitämässä hiuksia lämmössä puhaltamalla föönin ykkösvaihteella jonkin matkan päästä hiuksiin. Itse värjäsin myös ihan niin tyveä myöten nuo valitut raitakohdat, jotta sekin tasoittaisi tuota juurikasvun tuomaa eroa muuhun hiukseen. Jos ei halua värjäämätöntä hiusta vaalentaa tuossa raidoitettaessa esim. suuren värjätyn ja oman hiuksen sävyeron takia, kannattaa pyytää kaveria vaalennusapuun.

40 minuutin jälkeen menin huppu päässä suihkuun pesemään vaalennusaineen pois ja sen jälkeen levitin vähän shampoota hiuksiin, jotta hupun saa paremmin poistettua hiusten takkuuntumatta. Sitten pesin koko pään shampoolla, jonka jälkeen levitin koko päähän vaalennuspaketin mukana tulleen hopeahoitoaineen ja annoin sen vaikuttaa suihkureissun ajan. Sitten hoitoaineen pesu ja föönin alle lämpösuojasuihkeen ja hiuksiin jätettävän hoitoöljyn jälkeen.

Ja millainen sitten on lopputulos ensimmäisen raidoituskerran jälkeen?

Tadaa:

Mitäs pidätte? :)

Hiphei. Piiitkästä aikaa kirjoittelen jotain tännekin! Toisessa blogissa olen vähän kirjoitellut kuulumisiani, mutta melko laiskanpuoleista se postaaminen sinnekin on ollut.

Viimeksi kirjoitin tänne maaliskuussa ja sen jälkeen on kesä kurkistellut nurkan takaa ja nyt saadaankin vihdoin ja viimein nauttia näistä kunnon kesähelteistä, jes! Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua tässä välissä, ei ehkä mitään elämää mullistavaa, mutta jotain kuitenkin. :)

Viime kesänä en jaksanut tehdä oikeastaan mitään, mutta tänä kesänä on jostain se paardi-Eevakin löytynyt jälleen. :D Lisäksi tämän kesän lomailuaktiviteetiksi aloitin kasvimaan ylläpidon, eli ihan pian saa nähdä, tuleeko sieltä mitään satoa: ainakin ruohosipuli kukoistaa ja herneen versot sekä ruiskaunokit ovat kasvaneet koko kesän. :D

Tosiaan, tämä kesä on ollut säiden puolesta kuin naisen mieli: välillä pakahdutaan kuumuuteen ja helteisiin ja välillä on kylmä kuin Siperiassa. Taisi sitä jonkun kerran toukokuussa sataa räntääkin! Suurimmaksi osaksi on kuitenkin menojalka vipattanut, eikä säiden vaihtelu ole tätä seikkaa hidastellut, kuten ei kuulukaan ;)

Rokkikesän aloitti jo pääsiäissunnuntaina Impaled Nazarenen keikka, jonne mentiin siskoni ja miehekkeen kanssa. Edellisestä keikkakerrasta olikin piiitkä aika!

Toukokuun ensimmäisistä hellepäivistä alkaen takapihan terassi on ollut kovassa käytössä.

Toukokuun lopussa juhlittiin ystäväni Helmin valmistujaisia Porissa. Ankat liikkeellä!

Valmistujaisjuhlat pidettiin Yyterissä ja juhlat jatkuivat pitkälle aamuun. Tuolloin pääsinkin todistamaan elämäni ensimmäistä kertaa auringonnousua merenrannalla. Kuvat otettu aamulla kello neljä, eikä väsytä!