Viimeisiä viedään.

Vuoden viimeiset päivät ovat käsillä ja kaikkea tässä vuoden aikana onkin ehtinyt tapahtumaan. Lähinnä eteen on tullut melkoisesti enemmän vastoinkäymisiä peräjälkeensä, mitä aiempina vuosina, mutta myös hyviä asioita on tapahtunut. Olen muun muassa tutustunut suureen määrään mitä ihanimpia ihmisiä ja sompaillut lukion jälkeen koulusta toiseen löytääkseni sen oman juttuni. Ehkä jollain kierolla tavalla voisin silti sanoa, että olen oppinut kestämään asioita aivan toisella tavalla tämän vuoden ansiosta.

Joulu meni melkoisen perinteisissä merkeissä, jos ei nyt lasketa mukaan tapaninpäivän helvetillistä myrskyä ja sähköttömyyttä, josta saimme "nauttia" yli vuorokauden. Ei enää koskaan sellaista koettelemusta kiitos!
Tänään oli meidän tanssiryhmän esiintyminen, mikä oli melkoisen outo kokemus pitkästä aikaa, kun siitä on useampi vuosi kun olen viimeksi ollut jossain tanssiesityksessä mukana. Ja tottakai, aina voisi paremmin mennä -erityisesti tietyissä asioissa perfektionisti kun olen.

Parin päivän päästä tiedossa on uuden vuoden bileet, joita ollaan järkkäilty. Tässäkin asiassa taitaa iskeä viime hetken paniikki, jos kaikki ei suju niin kuin pitäisi: vihaan yli kaiken sitä, jos suunnitelmat kusevat ja siksi äärimmäisen harvoin jaksan nähdä vaivaa ollakseni se, joka niitä bileitä järjestää. Mutta toivon mukaan kaikki menee superhyvin siihen nähden, mitä asiat voivat mennä jos samassa paikassa on useampi ihminen, alkoholia ja pari muuttujaa. Ja eiköhän sieltä kuvamateriaaliakin sitten ole tulossa!

Tähän loppuun hieman jotain kuvia tältä päivältä, kun olimme ulkona kuvailemassa med syster.

Kuulumisia.

Viikot ovat taas kuluneet siihen malliin, että toisaalta toivoisin vain joululoman alkavan ja toisaalta taas pelkään, että kun loma alkaa, kyhjötän vain kotona saamatta mitään aikaseksi kun olisi mahdollisuus tehdä kaikkea.
Viime viikonloppuna tuli oltua kaverin synttäreillä ja olihan se kiva taas päästä pitkästä aikaa tuulettumaan, varsinkin kun yleensä itse olen se joka on kuskin roolissa, on mukava välillä jättää tuo kuskaamispuoli jollekkulle kavereista.

Mitään sen ihmeempiä tässä ei olekaan tapahtunut, lähinnä olen ihmetellyt maailman menoa ja kironnut näitä talvisia autoilukelejä, kuten esimerkiksi tänään kun tulin tanssiharkoista oli näkyvyys todella hyvä: lunta sataa vaakatasossa, pyyhkijät laulavat täysillä, pitkillä valoilla ei näe mitään pimeällä tiellä ja aurauskeppien avulla sai suunnistaa siinä metrin näkvyydessä, että missä tie menee. Alkoi olla jo hieman epätoivoinen olo kun oli sitä hädin tuskin 40km/h körötellyt 14 kilometriä kotiin. Kauhulla odotan noita aamuja, kun keli on samanmoinen ja kouluun täytyisi lähteä ajelemaan.


















Koska olen ollut varsinainen laiskamato aktiivisen elämän suhteen, voisi tähän blogimerkinnän loppuun lisätä pienimuotoisen kuvapläjäyksen perjantailta, jotta voin todistella omistavani sitä paljon puhuttua sosiaalista elämääkin ;)